sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Onneksi on aikaa.. mietintöjä sormuksista, joulusta yms :)


Viimeaikoina työnteko on tullut kaiken edelle. Tottakai silmät osuvat herkemmin sormusmainoksiin ja häihin liittyviin mainosteemoihin, mutta onhan tässä välissä joulukin.


Mitä tänä vuonna siis keksisin joululahjoiksi. Yleensä olen itse askarrellut joululahjoja ja vain antanut tärkeimmille eli kumppanilleni ja lapselleni jotain vähän enemmän. Olen esimerkiksi upottanut kuvia kynttilöihin, tehnyt viinilasi geelikynttilöitä, jääkaappimagneetteja, saippuoita yms. mitä milloinkin on mieleen juolahtanut.

Vasemmalla on muutama kuva aiemmin lahjoiksi antamista askarteluista.

Häiden suhteen, onneksi on vielä aikaa. Olen päättänyt, että suurimman osan koristeluista tulen hankkimaan käytettyinä. Sormuksia olemme yhdessä tutkailleet ja makumme sormusten suhteen on hieman erilainen. Emme hankkineet miehelle kihlasormusta lainkaan, eli vaihdamme sormukset sitten kirkossa.

Mieheni haluaisi titaanisormuksen ja itse olen myös melko maan läheinen sormusten suhteen. En voisi kuvitellakaan käyttäväni sormusta, joka jää vaatteisiin kiinni, kun yrittää kiireessä pukeutua. Valkokulta ja kulta eivät menossani kestä kauniina muutamaa vuotta kauempaa, sillä en oikeastaan poista sormustani juuri koskaan sormesta. Se on siinä esimerkiksi uimahallissa tai perunaa kuoriessa. Vain askartelun ja hiusten värjäyksen yhteydessä poistan sormuksen sormesta.

Toisaalta tarviiko nyt hommata sormus, joka on sama monta vuotta? Eikö sitä voi vaihtaa yhtä usein kuin hiustenväriä tai vaatteita? Enhän pukeudu aina samaan väriin, joten miksi ihmeessä ostaisin yli tuhannen euron sormuksen, johon kenties kyllästyisin parin vuoden sisään? Eli haemme kohtuuhintaista sormusta. Olen katsellut mm. panttilainaamon sormuksia. Sieltä saa puhdistettuja ja kiillotettuja sopivan kokoisia kivoja sormuksia kaksi samalla rahalla kuin yhden uutena, mikäli haluaa timantin. Toisaalta, kuinka moni vastaantuleva ihminen oikeasti tunnistaa onko sormuksessani oleva kivi topaasi vai timantti ja onko kuinka arvokas? Ketä oikeasti edes kiinnostaa tutkia sormustani hääpäivän jälkeen? Olen katsellut myös koruvuokraamojen tarjontaa, sillä tiedän, etten tule käyttämään samaa sormusta lopun ikääni, olenhan muuttanutkin useamman kerran elämässäni uuteen kotiin, vaihtanut hiusteni väriä, tyyliäni jne. miksi pitäisin samaa sormusta lopun elämääni?

Hyvä esimerkki tässä on vanhempani, jotka menivät nuorena naimisiin. He ovat olleet naimisssa noin 40 vuotta, vaikka sormuksia en muista heidän sormissaan koskaan nähneeni. Olen toki korurasiassa ne nähnyt. Isäni sormus on komealla mutkalla, kun sormus pelasti sormen rakennuspuuhissa. Äitini sormus on rasiassa, koska ei vaan osannut sitä käyttää. Lisäksi äitini osti vasta keski-iällä itselleen sellaisen sormuksen, josta oli aina haaveillut, sekin on samassa rasiassa. :)

Alla oleva on mielestäni näköiseni, tosin alla oleva ei tosiaan ole kovinkaan edullinen, joten jää tältä erää haaveeksi, jos ei lottovoitto osu kohdalle.

Lähde: 21diamonds (bannerimainoksen liike)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti